Lukiolaisuus on kuin polttomerkki ja taatusti luo negatiivisia mielikuvia työnantajille. Ainakin tässä kylässä ja varmasti muuallakin.
Olen ollut vain yhtenä kesänä oikeissa kesätöissä ja silloin pääsin sisään vain koska kaverini suositteli minua yrityksen pomolle. Rakastin sitä työtä ja viihdyin työympäristössä, mutta ilmeisesti työpanokseni ei ollut riittävää, että olisin päässyt toisenakin kesänä. Tähän vaikutti varmaan se, että kyseisen yrityksen toiminta pieneni, eikä tarvetta kesätyöntekijöille ollut.
Olin koko yläasteen jokaisen kesäloman serkkuni talleilla tallirenkinä ja kotona ollessani leivoin kakkuja ja vahdin lapsia pientä korvausta vastaan. Lukioon tullessani päätin hakea oikeita kesätöitä. Tästä alkoi tuskien taival.
Kun käyn oikeastaan missä tahansa yrityksessä kysymässä ”otatteko kesätyöntekijöitä?” He vastaavat ”kyllä, missä koulussa olitkaan?” Kerron rehellisesti, että olen lukiossa ja keskustelumme päättyy siihen. Minulle vain ilmoitetaan, että emme tarvitse työpanostasi.
Toiset työnantajat vastaavat sähköpostilla ihan kesän lopussa automaatti viestillä, että emme tänä kesänä ota kesätyöntekijöitä. Kun menen kyseiseen yritykseen kesän aikana siellä onkin nuorempia kesätyöntekijöitä yläasteelta tai ammattikoulusta.
En aio luovuttaa työnhaun suhteen, sillä minulla on muuten edessä pitkä välivuosi jouten ollessa. Kyllä, minua ärsyttää lukiolaisuus. Jos voisin, pyyhkisin koko lukio taustani pois. Kaikki sanovat, että lukion jälkeen sinulla on paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Voi olla, että ne mahdollisuudet tosiaan tulevat vasta tulevaisuudessa eikä itse lukio ajasta olekaan sen kummempaa hyötyä. On vain aika vaikea kartuttaa työkokemusta, jos kukaan ei anna mahdollisuutta edes aloittaa.
Työhakemusten täyttö on hyvin hankalaa, kun kysytään 3 merkittävintä työpaikkaa ja tehtävää. En aio lannistua, mutta ei työnhaku helppoa ole.